Perthesin tauti

Mikä on Perthes?

Legg-Calvé-Perthes (LCP), lyhyemmin Pertehsin tauti on harvinainen lonkkasairaus, jota esiintyy 2-12-vuotiailla lapsilla. Kyseessä on lonkkanivelen verenkiertohäiriö, jossa verenkierto lonkkaan loppuu tuntemattomasta syystä. Tämä aiheuttaa reisiluun pään pehmentymisen ja litistymisen.

Sairauden pääoireet ovat alaraajan ontuminen, kipu lonkassa, reidessä tai polvessa sekä lonkkanivelen liikerajoitukset. Liikerajoituksia ilmenee etenkin lonkan sisäkierto- ja loitonnussuuntiin, mutta myös ojennus ja ulkokierto voivat rajoittua. Sairaus diagnosoidaan röntgen- tai magneettikuvien perusteella.

Tauti jaotellaan neljään eri vaiheeseen, jotka ovat alkuvaihe, murtumisvaihe, parantumisvaihe ja reisiluun pään uudelleenmuovautumisvaihe. Taudin kesto on 3-4 vuotta ja sitä esiintyy useammin pojilla kuin tytöillä suhteessa 4:1. Taudissa on eri vaikeusasteita, joista lievemmissä taudin hoidoksi riittää seuranta ja fysioterapia. Vaikeimmat tapaukset joudutaan hoitamaan kirurgisesti.

Perthes kuuluu harvinaisiin sairaus- ja vammaryhmiin. Sairaus tai vamma määritellään harvinaiseksi silloin, kun sen esiintyvyys on koko väestöstä alle

5/10 000.

Fysioterapian tärkeys taudin hoidossa

Hoidon tavoitteena on vähentää taudin oireita ja pitää reisiluun pää mahdollisimman pyöreänä ja liikkuvana lonkkamaljakossa. Fysioterapiaa

käytetään taudin seurannassa ja hoidossa. Joskus reisiluun pää on litistynyt niin pahoin, että siihen joudutaan tekemään kirurginen toimenpide. Toimenpiteessä reisiluun pään asentoa muokataan suhteessa lonkkamaljakkoon. Tällöin fysioterapia tulee kyseeseen ennen ja jälkeen leikkauksen.

Seurantavaiheessa fysioterapeutti käy tietyin väliajoin läpi lonkan liikelaajuudet. Fysioterapeutti ottaa yhteyttä hoitavaa lääkäriin havaitessaan huomattavia muutoksia liikelaajuuksissa. Toinen fysioterapiassa huomioitava seikka on lonkan alueen lihaksiston lihasvoiman ylläpitäminen ja lisääminen, sillä lonkkanivelen liikkuvuuden heikentyessä sitä ympäröivät lihakset lyhenevät ja heikentyvät helpommin. Tämän vuoksi myös venyttely on tärkeä osa hoitoa, sillä se rentouttaa ja lisääkiristyneiden lihasten pituutta.

Lonkkanivelen kuormitusta voidaan vähentää pyörätuolin ja/tai kyynärsauvojen avulla, jolloin paine lonkassa vähenee eikä reisiluun pää pääse litistymään lisää. Pyörätuolia tai kyynärsauvoja lapsi tarvitsee myös leikkauksen jälkeen, sillä leikatulle alaraajalle ei saa varata painoa 4-6 viikkoon. Siksi on tärkeää opetella kyynärsauvakävely jo ennen leikkausta. Apuvälineiden valintaan vaikuttaa lapsen ikä.

Taudin hoidossa on otettava huomioon mahdolliset lääkärin määräämät rajoitukset liikkumisessa. Pomput ja hypyt usein kielletään taudin akuuttivaiheessa, jotta reisiluun pää ei litistyisi lisää ja aiheuttaisi kipua. Harjoitteet valitaan yksilöllisesti sairauden vaikeusasteen ja lapsen iän mukaan.

Ontuminen aiheuttaa virheellisiä liikkumismalleja. Fysioterapeutin tehtävä on

opastaa lasta oikeanlaisessa liikkumisessa. Fysioterapeuttista kuntoutusta voidaan toteuttaa myös allasterapiana, sillä lonkkaan kohdistuva paine vähenee vedessä.

Lähde

Invalidiliiton Harvinaiset-yksikkö, PERTHES-KUNTOUTUSOPAS. Oppaan on laatinut fysioterapeutiksi valmistunut Julia Liiri Rovaniemen ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä.